Oikein oli mukava saada naapurilta soitto: "Yks teidän hevosista seisoi tuossa pellolla!"
Minä sitten katselemaan, että kukahan sinne nyt, niin SULO, pitkästä pitkästä aikaa karkuteillä. Nätisti antoi kiinni ottaa, ja viedä sinne minne pitääkin.
Sieltä se poika oli aidan takimmaisesta nauhasta tullut läpi, ja aikansa kierrellyt ja kuoputellut ojan pientareita, kunnes oli löytänyt tiensä kuljetuskopin viereen kaivelemaan.
Nyt vain toivotaan, että tämä ei ala jatkumaan tai meistä tulee köyhiä kun pitää putkiaita ruveta rakentelemaan..